tiistai 8. syyskuuta 2015

Ristiriitaisissa tunnelmissa

Onneksi ei aina tarvitse olla ehdotonta mielipidettä kaikista asioista. Niin kuin nyt esimerkiksi tästä turvapaikanhakijoiden vyörystä Suomeen ja Eurooppaan. Seuraan tilannetta hyvin ristiriitaisissa tunnelmissa.

Lähtökohtaisesti olen sitä mieltä, että hädässä olevia pitää auttaa. Voin vain kuvitella mitä tuskaa kotimaansa pelossa tai köyhyydessä jättäneet ihmiset kokevat. Sanotaan, että on lottovoitto syntyä Suomeen. Mutta on vaikea kuvitella, että olisi lottovoitto joutua jättämään kotinsa ja perheensä ja joutua kylmään pohjoiseen maahan, täysin vieraaseen kulttuuriin. Kaikki eivät selviä matkasta hengissä, perheet hajoavat ja traumat jättävät ikuiset jälkensä.

Otin eilen kantaa maahanmuuton riskeihin. Totesin, että suurimman uhan muodostaa suomalaisten keskuudessa syntyvät ääri-ilmiöt, rasismi ja väkivaltaisuus. Lausuma oli tarkoituksella kärjistetty ja teki tehtävänsä provosoimalla sosiaalisessa mediassa lievästi sanottuna värikästä keskustelua. Ovatpa aktiivisimmat innostuneet lähettämään ihan henkilökohtaista sähköpostiakin. Kielenkäyttö synnyttää kylmiä väreitä. 

Polttopulloja vastaanottokeskusten pihalle heittelevät suomalaiset pelottavat minua ihan ihan oikeasti. Lyhyellä tähtäimellä riskit liittyvät juuri meihin suomalaisiin ja meidän kykyymme sopeutua muutokseen. Pitkällä tähtäimellä riskejä ovat myös terrorismin soluttautuminen maahamme ja kotoutumisen epäonnistuminen.

Suvaitsevaisuudestani huolimatta on pakko myöntää, että ymmärrän myös ainakin joitakin maahanmuuton ärtymystä aiheuttavia syitä. Suomen talous on heikossa hapessa, valtiontaloudessa on tiedossa isoja kansalaisten arkea koettelevia leikkauksia ja työttömyys jäytää suomalaisten hyvinvointia ja itsetuntoa. Kriisi ei olisi voinut tulla meidän suomalaisten kannalta juuri ikävämpään ajankohtaan. Valitettavasti kriisit eivät kuitenkaan kysy sen enempää aikaa kuin paikkaakaan. Kiusaus asettaa turvapaikanhakijoiden tuki ja omien heikoimpien kansalaisten pärjääminen vastakkain on suuri.

Empatian tunteita ja auttamishalua herättävät helposti pienet lapset, äidit ja vanhukset. Työikäiset terveet miehet turvapaikanhakijoina herättävät ärtymystä myös minussa vaikka kuinka yritän taistella tuota tunnetta vastaan. Mikä minä olen tuomitsemaan kun en tunne jokaisen tarinaa. Eikä minun tarvitsekaan tuntea. Sitä varten meillä ovat vastaanottotoimintaa tekevät viranomaiset, jotka parhaansa mukaan selvittävät, onko avuntarve todellinen. Ja jollei ole, pikakäännytys toivottavasti toimii.

Tilanne on uusi niin koko Euroopassa kuin erityisesti Suomessa. Vastaavaa kansanvaellusta ei ole nähty toisen maailmansodan jälkeen. Siksi sitä on niin vaikea ymmärtää ja ehkä jopa hyväksyä. On vain yritettävä. Ristiriitaisissa tunnelmissa.

5 kommenttia:

  1. Vasarahammerin blogissa on aika hyvin kirjoitettu, minkälainen Sinun oma kuvasi on meille "rasisteille". Kun menet nimeämään meidän kaltaiset koulutetut, maailmaa nähneet, veroja maksavat tavalliset suomalaiset miehet, menetät kaiken arvokkuutesi ja uskottavuutesi niiden silmissä, jotka haluavat elää vapaina ilman kaiken kattavaa byrokratiaa, säätelyä ja ylimielistä viranomaiskontrollia.

    Mutta - siitähän sulle taas maksetaan.

    VastaaPoista
  2. Minkä puolueen mandaatilla olet töissä?

    VastaaPoista
  3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  4. Kuuluuko tehtäviisi aluehallintoviraston ylijohtajan virassa tuoda esiin omia poliittisia mielipiteitäsi? Ainakin virassa toimivalta poliisilta tämä on kielletty:

    http://yle.fi/uutiset/maahanmuuttokriittisen_poliisin_puheet_keuruulla_tutkitaan/8286553

    VastaaPoista