Hyvän johtamisen vallankumous

Osallistuin viime viikonloppuna Suomen Partiolaisten Johtajatulet-tapahtumaan, jossa 1600 suomalaista partiojohtajaa ja johtajaikäistä vaeltajaa kokoontui yhteen pohtimaan johtamista ja kehittymään siinä paremmiksi.

Tapahtuma oli yksi partiotaipaleeni hienoimpia kokemuksia. Johtajatulilla yhdistyi partion tärkeimmät elementit. Opittiin uutta, koettiin elämyksiä, tutustuttiin uusiin ihmisiin sekä tavattiin vanhoja tuttuja. Viikonlopun aikana puhalsin ilmapalloon johtamisajatuksia, makasin satojen partiolaisten kanssa avoimen tähtitaivaan alla muistellen parhaimpia partiohetkiäni, biletin vesiselvänä johtajaikäisen tyttäreni kanssa metsädiscossa, nukuin parhaimpien partioystävieni kanssa kylkikyljessä yhteisessä teltassa, saunoin telttasaunassa, kypsensin ankanrintaa trangialla ja jaoin sadoille ruokaa leirikeittiössä.

Huikean hienojen elämysten lisäksi tapahtumalla oli toinen vieläkin tärkeämpi tavoite; käynnistää suomalaisen johtamisen vallankumous.

Suomen Partiolaisten puheenjohtaja Anna Munsterhjelm on kiteyttänyt tavoitteen loistavalla tavalla: ”Tässä maassa tarvitaan lisää hyvää johtajuutta. Tarvitsemme lisää niitä tyyppejä, jotka nostavat ikävissäkin tilanteissa käden pystyyn ja sanovat, että minä voin hoitaa tämän, tulkaa mukaan, pidän teistä huolta. Tarvitsemme heitä, jotka näkevät, missä on maali ja osaavat rakentaa kaikille mahdollisimman hyvän reitin sitä kohti.”

Annan johtopäätös oli, että hyvään johtajuuteen tarvitaan hyviä johtajia. Siksi hän yhdessä muiden tapahtuman tekijöiden kansa päätti aloittaa vallankumouksen omista joukoista ja koota Suomen partioaikuiset yhteen.

Olen tehnyt johtamista työkseni pian 12 vuotta ja sitä ennen toiminut johtajatehtävissä lukuisissa luottamustehtävissä. Partiojohtajana aloitin jo paljon aikaisemmin 13-vuotiaana partiojohtajana. Olen opiskellut johtamista yliopistossa ja käynyt useita eripituisia johtamiskoulutuksia. Kaikesta kokemuksestani huolimatta sain viikonlopulta valtavan paljon.

Tapahtuman ydin oli lähes kuudessakymmenessä workshopissa, jossa opittiin ja keskusteltiin johtajuudesta. Omissa workshopeissani pohdittiin ammattikonsultin avulla johtajan ajanhallintaa ja Mikkelin hiippakunnan piispan johdolla johtamisen arvoja ja niiden näkymistä omassa toiminnassamme. Teemoina oli tarjolla lisäksi palautteen antamista, itsensä johtamista, laatuajattelua, karismaa, konflikteja ja paineen alla johtamista, monikulttuurisuutta, mentorointia, työhyvinvointia, ryhmän resurssien hyödyntämistä ja paljon paljon muuta. Tarjonta olisi tuonut uutta ajateltavaa kenelle tahansa ammattijohtajalle, puhumattakaan tapahtumaan osallistuneista nuorista johtajista.

Monista partiojohtajista on tullut myöhemmässä elämänvaiheessa ammattijohtajia. Ja päinvastoin. Yllättävän monelta johtajalta löytyy taustalta partioharrastus. Partio kasvattaa tietynlaisia johtajia, joiden tekemisessä heijastuvat partioihanteet ja kasvatustavoitteet. Tärkeitä asioita ovat ihmisyyden näkeminen arvokkaana, erilaisuuden näkeminen rikkautena, kykyä asettua toisen asemaan, yhteisvastuullisuus, reiluus ja omien tunteiden ja mielipiteiden ilmaiseminen tilanteeseen sopivalla tavalla. Tärkeää on myös kyky toimia ryhmässä ja ryhmää laajemmassa organisaatiossa, halu osallistua yhteisten asioiden hoitamiseen, oman ja muiden kulttuurien arvostus sekä kyky ymmärtää itsensä osaksi paikallista, kansallista ja kansainvälistä yhteisöä. Ei hassumpia tavoitteita ihan kenen tahansa suomalaisen tavoiteltaviksi.

Suomessa on noin 55.000 partiolaista. Lähes kymmenen prosenttia heistä on käynyt partiojohtajakoulutuksen. Tämä joukko toimii erinomaisina muutosagentteina suomalaisen johtamisen vallankumouksessa. Ja tuota vallankumousta Suomessa tarvitaan enemmän kuin kipeästi. Suomalainen yhteiskunta huutaa hyvää johtamista perään. Sitä kaipaa niin työelämä kuin poliittinen päätöksenteko. Nyt tarvitaan vastuunottoa ja yhdessä tekemistä, juuri niitä asioita, jotka meille partiolaisille ovat perusasioita.