Hyvä paha valvonta

Luonani kävi alkuviikosta hyvin väsynyt yrittäjä. Hän halusi puhua normeista. Eteläsuomalainen rakennusfirman toimitusjohtaja koki, että häntä käsitellään jatkuvasti rikollisena, vaikka hän parhaansa mukaan yrittää rakentaa suomalaisille taloja, työllistää useita ammattilaisia, maksaa veronsa ja yrittää kaikin puolin pitää kiinni rakentamisen laadusta ja työntekijöittensä hyvinvoinnista.

Työmaalla oli käynyt työsuojelutarkastaja. Työmaalta ei löytynyt kirjallista tavaransiirtosuunnitelmaa kun omakotitalon pienellä työmaalla tavarat kulkevat kulloinkin tarkoituksenmukaisimmalla tavalla ja suunnitelmat on työnjohtajan korvien välissä. Työmaalta ei löytynyt kirjallista luetteloa vaarallisista aineista kun vaarallisimmat aineet ovat tavanomaisia maaleja. Ja välipohjassa työskentelevillä työmiehillä ei ollut valjaita koska valjaat olivat jatkuvasti tiellä ja aiheuttivat kompastumisvaaran. Tarkastuksella sovittiin, että yrittäjä valvoo taas yhden kesäyön ja kirjoittaa nuo kirjalliset suunnitelmat, vaihtaa rakennustelineet saksinosturiin ja pojat laittavat välipohjassa turvavaljaat ja yrittävät olla kompastumatta. Tarkastaja lupasi perua uhkasakon kun asiat ovat kunnossa.

Virastossamme on työsuojeluosasto. Kävin kesällä tutustumassa kenttätyöhön ja pääsin työsuojelutarkastajan kanssa kiertämään rakennustyömaita. Tarkastuksilla näki tekemistä aivan laidasta laitaan. Oli erinomaisia työmaita, joissa asiat ja asenteet olivat kunnossa. Ja oli työmaita, joissa oikein mikään ei ollut kunnossa. Varsinkaan asenteet. Ihaillen seurasin tarkastajamme työtä, maalaisjärjen käyttöä ja rakentavaa asennetta. Pahimpiin epäkohtiin puututtiin, muuten ohjattiin ja sovittiin. Yhtään niuhottamista tai uhkailua en havainnut. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö sellaistakin joskus voisi sattua. En yhtään epäile yrittäjien kertomuksia, tai ainakaan kaikkia kertomuksia. Osa lentävistä legendoista on toki välillä väritetty kaikilla paletin väreillä.  Mutta niin yrittäjät kuin tarkastajatkin ovat erilaisia. Ihan varmasti löytyy tarkastajia, jotka ovat väärässä ammatissa.

Työsuojelutoiminnan alkuperäinen tarkoitus ei ole ollut kiusata yrittäjiä, vaikka se monesta siltä tuntuukin. Työturvallisuudesta huolehtiminen suojaa sekä työntekijää että yrittäjää. Työntekijä haluaa päästä turvallisesti illalla töistä kotiin. Yrittäjälle taas kunnossa olevat työsuojeluasiat ovat oikeusturva tilanteessa, jossa jotain on päässyt sattumaan. Piittaamattomuus ja huolimattomuus työantaja-asemassa saattaa johtaa oikeusistuimissa koviinkin tuomioihin, jotka pahimmillaan kaatavat koko yrityksen.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö säätelyssä ja niihin perustuvissa vaatimuksissa olisi menty liian pitkälle. Ensinnäkin isojen ja pienten yritysten välillä on eroa. On kummallista, että kahden hengen pitopalvelun pitää täyttää samat vaatimukset kuin kymmenien työntekijöiden laitoskeittiön. Erilaisilla normeilla on suora yhteys yritysten kustannuksiin, kilpailukykyyn ja sitä kautta työllisyyteen.

Pohjimmiltaan on kyse luottamuksesta. Me elämme valitettavasti tällä hetkellä epäluottamusyhteiskunnassa. Sen sijaan, että lähtökohtana olisi luottamus, perustuu lainsäätömme epäluottamukseen. Kun yksi toimii väärin, 99 kärsii tiukasta säätelystä. Ahtaat normit eivät jätä tilaa ajattelulle, innovaatioille tai edes maalaisjärjelle. Tuossa ahtaassa välissä työskentelevät paitsi yritykset niin tosi asiassa myös virastomme valvovat virkamiehet.