Työmaalla oli käynyt työsuojelutarkastaja. Työmaalta ei
löytynyt kirjallista tavaransiirtosuunnitelmaa kun omakotitalon pienellä
työmaalla tavarat kulkevat kulloinkin tarkoituksenmukaisimmalla tavalla ja
suunnitelmat on työnjohtajan korvien välissä. Työmaalta ei löytynyt kirjallista
luetteloa vaarallisista aineista kun vaarallisimmat aineet ovat tavanomaisia
maaleja. Ja välipohjassa työskentelevillä työmiehillä ei ollut valjaita koska
valjaat olivat jatkuvasti tiellä ja aiheuttivat kompastumisvaaran.
Tarkastuksella sovittiin, että yrittäjä valvoo taas yhden kesäyön ja kirjoittaa
nuo kirjalliset suunnitelmat, vaihtaa rakennustelineet saksinosturiin ja pojat
laittavat välipohjassa turvavaljaat ja yrittävät olla kompastumatta. Tarkastaja
lupasi perua uhkasakon kun asiat ovat kunnossa.
Virastossamme on työsuojeluosasto. Kävin kesällä
tutustumassa kenttätyöhön ja pääsin työsuojelutarkastajan kanssa kiertämään rakennustyömaita.
Tarkastuksilla näki tekemistä aivan laidasta laitaan. Oli erinomaisia työmaita,
joissa asiat ja asenteet olivat kunnossa. Ja oli työmaita, joissa oikein mikään
ei ollut kunnossa. Varsinkaan asenteet. Ihaillen seurasin tarkastajamme työtä,
maalaisjärjen käyttöä ja rakentavaa asennetta. Pahimpiin epäkohtiin puututtiin,
muuten ohjattiin ja sovittiin. Yhtään niuhottamista tai uhkailua en havainnut. Se
ei kuitenkaan tarkoita, etteikö sellaistakin joskus voisi sattua. En yhtään
epäile yrittäjien kertomuksia, tai ainakaan kaikkia kertomuksia. Osa lentävistä
legendoista on toki välillä väritetty kaikilla paletin väreillä. Mutta niin yrittäjät kuin tarkastajatkin ovat erilaisia.
Ihan varmasti löytyy tarkastajia, jotka ovat väärässä ammatissa.
Työsuojelutoiminnan alkuperäinen tarkoitus ei ole ollut
kiusata yrittäjiä, vaikka se monesta siltä tuntuukin. Työturvallisuudesta
huolehtiminen suojaa sekä työntekijää että yrittäjää. Työntekijä haluaa päästä
turvallisesti illalla töistä kotiin. Yrittäjälle taas kunnossa olevat
työsuojeluasiat ovat oikeusturva tilanteessa, jossa jotain on päässyt
sattumaan. Piittaamattomuus ja huolimattomuus työantaja-asemassa saattaa johtaa
oikeusistuimissa koviinkin tuomioihin, jotka pahimmillaan kaatavat koko
yrityksen.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö säätelyssä ja
niihin perustuvissa vaatimuksissa olisi menty liian pitkälle. Ensinnäkin isojen
ja pienten yritysten välillä on eroa. On kummallista, että kahden hengen
pitopalvelun pitää täyttää samat vaatimukset kuin kymmenien työntekijöiden
laitoskeittiön. Erilaisilla normeilla on suora yhteys yritysten kustannuksiin, kilpailukykyyn
ja sitä kautta työllisyyteen.
Pohjimmiltaan on kyse luottamuksesta. Me elämme
valitettavasti tällä hetkellä epäluottamusyhteiskunnassa. Sen sijaan, että
lähtökohtana olisi luottamus, perustuu lainsäätömme epäluottamukseen. Kun yksi
toimii väärin, 99 kärsii tiukasta säätelystä. Ahtaat normit eivät jätä tilaa
ajattelulle, innovaatioille tai edes maalaisjärjelle. Tuossa ahtaassa välissä
työskentelevät paitsi yritykset niin tosi asiassa myös virastomme valvovat
virkamiehet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti