Muiden suomalaisten rinnalla olen seurannut
yhteiskuntasopimusneuvottelujen haparoivia ensi askelia. Välillä tuntuu, että
aloitteiden tekijät rynnivät kuin norsut lasikaupassa. Ja toisaalta tuntuu,
että laajempi osanottajakunta on vetäytynyt siilipuolustukseen korviaan
kouristuksenomaisesti pidellen. Puhe kulkee kaukaa ohi. Ja minua harmittaa.
Ei näin! Asiat kannattaisi tehdä ihan toisin. Olisi
kannattanut tehdä niin alusta asti.
Jos minä olisin pääministeri, kutsuisin kaikki asianomaiset
työpajaan ja ideariiheen. Käskisin jättämään harmaat puvut ja pönäkät tittelit
kotiin ja tulemaan paikalle avoin mielin uutta etsimään. Paikaksi en missään
nimessä valitsisi valtioneuvoston linnaa enkä edes hotelli Korpilahden jäykkää
auditoriota vaan rennon luovan ympäristön.
Porukka jaettaisiin sekalaisiin ryhmiin ja laitettaisiin
puhtaalta pöydältä kuvaamaan, missä me nyt olemme ja miten olemme sinne
tulleet. Kun nykytilasta olisi yhteinen näkemys, asetettaisiin tavoitteet
yhdessä. Jälleen puhtaalta pöydältä. Ei syötettäisi valmiiksi annettua viiden
prosentin tuottavuustavoitetta vaan yhdessä mietittäisiin missä tilanteessa
kansantaloutemme, vientimme, työelämämme ja yhteiskuntamme ylipäätänsä pitäisi
olla viiden vuoden kuluttua. Asetettaisiin tavoitteet aidon oikeasti yhdessä. Ehkä
saattaisimme päätyä kurkottamaan jopa pidemmälle. Tai keksiä uusia vielä
parempia tavoitteita, joita itse on olisi osannut edes ajatella.
Ja tärkeimpänä jokaiselle tehtäisiin kysymys, mitä minä ja
minun edustamani taustaryhmä on valmis osaltaan tekemään, jotta tuohon
tavoitteeseen päästään. Ei siis veitsi kurkulla vaadittaisi antautumaan vaan
jokaiselle tarjottaisiin mahdollisuus osallistua. Kuunneltaisiin toisia ja
mietittäisiin, mitä voisimme tehdä toistemme tavoitteita tukeaksemme. Olisiko
asiamme ja agendamme yhdistettävissä? Ja mihin sillä tiellä päädyttäisiin ja
riittääkö se? Mitä tarvitaan lisää ja voinko minä venyä vielä vähän lisää? Ainoa
vaatimus olisi, että jokaisen on osallistuttava.
Näin minä sen tekisin, jos olisi pääministeri. Mutta en ole.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti