Korvatunturilla seurataan aktiivisesti uutisia. Viime aikoina joulupukki oli kiinnittänyt erityistä huomiota monenkin asian yhteydessä käytävään valinnanvapauskeskusteluun. Korvatunturin sosiaali- ja terveyspalvelut oli toki nyt jo tehokkaasti järjestetty. Tonttujen perusterveydenhuollosta vastaa vikkelästi liikkuva, asiakalähtöinen ja osaava shamaani, sosiaalipalveluista joulumuorin siskoista ja serkuista muodostuva Turvaverkko ry, joka järjestää Korvatunturin asukkaille niin päivähoito- kuin vanhuspalvelujakin. Erityisen ylpeä tunturin väki oli jo vuosisatoja sitten käynnistyneestä kehittämishankkeesta ”Lupa välittää”, jonka keskeinen periaate oli, ettei ketään jätetä yksin. Kaikista pidetään huolta.
Valinnanvapausperiaate kuitenkin kiinnosti joulupukkia. Hän pohti, että jollain tonttutoiminnan osa-alueella olisi kyllä mukava järjestää jonkinlainen valinnanvapauskokeilu. Aikansa pohdittuaan pukki päätti, että tontut voisivat valita työtehtävänsä pajassa vapaammin. Pukki ajatteli, että voisi järjestää pestuumarkkinat. Hän oli kuullut, että sellaisista oli hyviä kokemuksia esimerkiksi eteläsuomalaisessa aluehallintovirastossa.
Niinpä ryhdyttiin tuumasta toimeen. Tarjolla oli toinen toistaan mielenkiintoisempia tehtäviä. Oli nuken hiusten kampaajaa ja barbien meikkaajaa, mikroautomekaanikkoa, tietokonepeliasentajaa, pehmolelun kouluttajaa, lautapelitestaajaa, jääkiekkomaalin virittäjää, akustisen kitaran koesoittajaa ja vaikka mitä. Kuhina markkinapäivänä oli kova ja ilmoittautumistiskeillä pitkät jonot. Vaan ei kaikilla.
Keskustorin sivukujalla oli pienen pieni koju, jonka edessä ei tonttuja parveillut. Koju oli itse asiassa niin pieni, ettei sitä heti kojuksi edes tunnistanut. Tuossa kojussa istui kaksi harmaata hiljaista tonttua. Vili ja Valo olivat vastanneet muistipelikorttien värittämisestä vuosikymmenten ajan. Ei heidän lahjansa mikään myyntihitti ollut. Hitit tulivat menivät, mutta korttien kysyntä oli kuitenkin ollut tasaista vuodesta toiseen. Erityisesti isoäidit olivat toivoneet muistipelejä lapsenlapsilleen joululahjoiksi. Se kun oli peli, jota oli kiva pelata yhdessä suvun kesken pienimmästä suurimpaan, nuorimmasta vanhimpaan. Muistipelikorttien värittäminen ei ollut myöskään kaikkein suosituin tonttutehtävä. Vili ja Valo tosin rakastivat työtään. Teemat vaihtelivat vuosien välillä ja kauniit kuvat ilahduttivat värittäjiä.
Illan tullen markkinat alkoivat hiljentyä. Vili ja Valo kokosivat tavaroitaan vaitonaisina. Muistipelikojulla ei ollut käynyt kukaan. Ei yhtään kukaan. Hiljaa tontut pohtivat miten mahtaisi käydä seuraavana päivänä. Mahtaisiko kukaan entisistäkään värittäjistä tulla töihin heidän kanssaan. Ja miten he selviäisivät tilauksista, jos todella olisivat jäämässä kahdestaan. Tontut tiesivät, että vaikka heitä väsyttikin, uni ei tulisi silmään. Huoli oli liian suuri.
Seuraavana aamuna Vili ja Valo istuivat värittämössä kahdestaan aamusta iltaan. Ja seuraavana. Ja sitäkin seuraavana. Muista pajoista kuului iloista porinaan ja innostuneita tonttuja tuntui riittävän kaikkialla muualla. Joulu lähestyi kovaa vauhtia, mutta väritettävien korttien pino ei tuntunut pienenevän. Harmaat tontut olivat muuttuneet entistäkin harmaammiksi.
Lähettämön Aino-tonttu alkoi eräänä iltapäivänä ihmetellä odottavien lähetysten suurta määrää ja alkoi tutkia, miksi paketit eivät lähteneet. Yhdestä paketista puuttui muistipeli, toisesta paketista puuttui muistipeli ja kolmannesta paketista puuttui muistipeli. Kymmenistä paketeista puuttui muistipeli. Mitä ihmettä? Minne muistipelit olivat jääneet, Aino ihmetteli ja päätti ottaa asiasta selvää. Tarkemmin ajateltuaan hän alkoi muistella nähneensä värittäjätontut juuri eilen värittöminä laahustavan ohi lounaskeittiön. Hän alkoi epäillä, ettei kaikki ehkä ollut ollenkaan kunnossa.
Aino päätti lähteä ottamaan asiasta selvää ja pyysi mukaansa työsuojelutontut Millin ja Mallin. Yhdessä he saapuivat värittämöön ja löysivät sieltä lopen uupuneet Vilin ja Valon, jotka kertoivat, että valinnanvapaus oli vienyt heiltä viimeisetkin apukädet. Korvatunturilla oli perinteisesti huolehdittu vastuullisesti kaikista tehtävistä, kivoista ja vähemmän kivoista. Aikaisemmin pukki oli ollut hyvin tarkka siitä, että kiertävillä vuorolistoilla varmistettiin kaikkien töiden sujuminen ja kaikkien tonttujen työhyvinvointi kiireisistäkin ajoista huolimatta.
Työsuojelutontut päättivät viipymättä lähteä neuvottelemaan joulupukin kanssa. Tilanne ei voinut jatkua tällaisena. Joulupukki kuunteli tonttuja tarkkaavaisena ja huoli paistoi hänen silmistään. Miten ihmeessä näin oli voinut käydä? Tähän on pakko puuttua. Ihan heti.
Pukki kutsui koolle joillakin työpaikoilla henkilöstöinfoksikin kutsutun tonttuinfon ja ilmoitti valinnanvapauskokeilun päättyneen. Oikeudenmukaiset tehtäväkuvat, työvuorolistat ja tehtäväkierto palautettaisiin välittömästi. Kokeilu oli epäonnistunut, pukki myönsi. Muori taputti pukkia selkään ja muistutti, että hyvätkin johtajat tekevät virheitä ja parhaat johtajat myöntävät ne ja korjaavat virheensä yhdessä henkilöstönsä kanssa. Ja näin siis toimittiin myös Korvatunturilla.
